Kun Truben tuotantoa uudistettiin ja automaation määrä kasvoi, myös kunnossapidolta alettiin vaatia enemmän. Trube rakensi Pro-Totin kanssa uuden toimintamallin ja järjestelmät, joiden tavoite oli alusta asti selvä: mahdollisimman vähän suunnittelemattomia tuotantokatkoja järkevällä kustannustasolla. Tavoitteen mukaisessa tilassa Trubella arvioidaan eletyn jo noin vuoden ajan.
“Ei meillä ollut asiat aikaisemmin huonosti. Ne olivat eri tavalla.”
Reagoinnista piti päästä ennakointiin
Vielä muutama vuosi sitten Trubella kunnossapidon arki rakentui pitkälti sen ympärille, mitä tuotannossa kulloinkin tuli vastaan. Häiriöiden selvittely kuului lähes päivittäiseen arkeen. Ennakoivaa kunnossapitoa oli nykyistä vähemmän, ja tieto tehdyistä töistä eli osin lippulappuina seinillä, WhatsApp-viesteissä ja ihmisten muistissa, mutta ei sentään tupakka-askien kansissa. Sitäkin on teollisuudessa nähty.
Samaan aikaan Truben tuotantoympäristö muuttui vauhdilla. Vuosina 2024–2025 toteutettiin yrityksen historian suurin investointi, prosesseja uudistettiin ja automaatio lisääntyi. Vanha toimintamalli oli rakennettu toisenlaiseen ympäristöön.
– Ei meillä ollut asiat aikaisemmin huonosti. Ne olivat eri tavalla. Mutta sillä systeemillä ei olisi voitu tehdä kaikkia näitä muutoksia ja kurotella kasvua, Truben toimitusjohtaja Matti Leinonen sanoo.
Trube etsi alueelta kumppania, jonka kanssa kunnossapitoa voisi kehittää yksittäisiä huoltokeikkoja laajempana kokonaisuutena. Pro-Totin kanssa yhteistyö alkoi yksittäisistä töistä ja kokeilusta, mutta laajeni vähitellen koko kunnossapidon toimintamallin ja järjestelmien uudistamiseen. Alettiin olla niin sanotusti kimpassa. Niitä kuuluisia kumppaneita.
Kunnossapidolle rakennettiin uusi tapa toimia
Nykyään Pro-Totin kunnossapitäjä on Trubella paikalla 12 tuntia vuorokaudessa eli käytännössä koko päätuotannon ajan. Joka aamu tuotanto ja kunnossapito käyvät yhdessä läpi tilanteen ja priorisoivat päivän tehtävät.
Muutoksen aikana tieto on siirtynyt ihmisten muistista järjestelmään. Spotillassa hallitaan työpyyntöjä ja ennakkohuoltoja sekä seurataan töiden etenemistä. Myös varaosaseurannasta nähdään nyt, mitä varastossa oikeasti on ja mitä siellä kannattaa pitää.
Järjestelmällisyys näkyy myös siinä, miten toistuviin vikoihin suhtaudutaan. Vikaantumisvälejä seuraamalla voidaan arvioida, riittääkö korjaus, kannattaako laitetta parantaa vai onko edessä investointi uuteen.
Kunnossapito ei siis enää ala vasta siinä vaiheessa, kun tuotanto pysähtyy. Olemme yhdessä koko ajan tilanteen päällä.
Suurin muutos on varmuus
Truben tuotannosta vastaavan Henry Ukkosen mukaan tuotantoa häiritsevien vikojen selvittely oli aikaisemmin lähes päivittäistä. Nyt pieniä, korkeintaan noin 15 minuutin katkoja tulee ehkä viikoittain. Pidempiä tilanteita, joissa katko alkaa jo aiheuttaa tuotteiden pilaantumista, esiintyy korkeintaan kuukausittain.
Ukkonen tiivistää muutoksen:
– Se varmuuden tunne. Ollaan paljon varmemmalla pohjalla siinä, että päivittäiset tuotannot saadaan vietyä läpi.
Varmuus ei synny pelkästään järjestelmistä. Kunnossapito on suurimman osan tuotantopäivästä jo valmiiksi paikalla, ja Ukkosen mukaan työote on oma-aloitteinen ja tarpeet ymmärretään puolin ja toisin.
Leinosella on asiasta vielä suoraviivaisempi määritelmä:
– Ne ukot on jo vähän niin kuin meidän kalustoa.
Ei pelkkää pullan tuoksua
Toimivaa mallia ei rakennettu kerralla valmiiksi. Kunnossapidon uuden kokonaisuuden rakentamiseen tavoiteltiin aluksi noin vuoden aikaikkunaa, mutta käytännössä työ vei lähemmäs puolitoista vuotta. Samaan aikaan Truben tuotantotiloja ja prosesseja uudistettiin laajasti, joten kunnossapitoa rakennettiin tiiviissä yhteistyössä keskellä isoa tuotannon muutosta ja uuden kaluston sisäänajoa.
Myös Pro-Totin sisäiset muutokset ihmisissä ja vastuissa ovat välillä näkyneet asiakkaalle asti. Haasteita ei kuitenkaan ole lakaistu maton alle, vaan niitä on käsitelty yhteisissä palavereissa. Niin kuin pitääkin, kun tavoitteena on saada hommat toimimaan.
– Me on esitetty meidän näkemyksiä ja toiveita, ja osa niistä on toteutettu. Kyllä me ollaan päästy vaikuttamaan siihen, mihin muotoon yhteistyö on leivottu, Leinonen sanoo.
Kehitettävää ja leivottavaa löytyy edelleen myös kunnossapidosta. Seuraavaksi Trubella halutaan tarkastella useimmiten vikaantuvia laitteita entistä järjestelmällisemmin ja löytää lähes jatkuvasti käyvän tuotannon keskelle riittävät huoltoikkunat ennakkohuolloille.
Kunnossapito kasvaa tuotannon mukana
Trubella kunnossapito ei ole projekti, joka jonain päivänä kuitataan valmiiksi. Kun tuotanto muuttuu, myös huoltojen suunnittelua, resursointia ja yhteistyötä pitää kehittää sen mukana.
Ero muutaman vuoden takaiseen on siinä, ettei kehittämistä enää aloiteta vasta koneen pysähtyessä. Pohjalla on nyt toimintamalli, tieto ja porukka, joiden varaan seuraavat muutokset voidaan rakentaa.